Kahdesta.

No no no. Tuli viime torstaina (yksi viikko sitten) kaksi islantilaista tyttöä luokseni, oleskelemaan alun perin sunnuntaihin saakka, mutta kun me pärjättiin oikein hyvin, ne jäi luokseni vielä tiistaihin saakka. Sitten ne päätti että ne halusi mennä matkalle Quebecin kaupunkiin, ja tulinkin mukaan. Tuolla oli vain hullun loistava olla! Kaupunki, jossa vietin suurimman osan mun kesistä, mummolassa, ylpeässä mummolassa, uima-altaassa, ja josta päin mun vanhemmat on! Majatalo jossa me yövyttiin, on kadulla jossa mun isä syntyi! Ja kaupungin vanhemmissa osassa, ja jossa hotellikin on, mun vanhemmat muuttui niiden ensimmäiseen asuntoon. Olin täydellisesti unohtanut, mikä upea, viehättävä ja pittoreski pieni kaupunki se on. Semmoista kaupunkia sopii mulle paljon enemmän kuin Montreal, joka on tosi likainen ja törkyinen ja jokaisen kadun kulmassa kummajainen seisoo nukkuva ja kännissä, kerjäämässä rahaa, ja mikäli ei sitä antanut sille, sikäli se kiroaa sua. Matka oli täydellinen. Sen aikana ei ollut mitään riitaa, ja me viihdyttiin oikein hyvin. Puhuttiin ainoastaan islanniksi, ja tehtiin niin kuin en osannut ranskaakaan (pretended). Oli vaikeaa jakautua linja-autossa kaikkien edessä. Mä ikävöin kahta tyttöä, ja toivon että me nähdään uudelleen islannissa jouluksi. Tutustuin kahteen upeaan tyttöön, joilta mä opin paljon. Islantiakin!_________________