Jonas

Eilen sattui uudestaan! Suomalainen mies tuli puotiin, missä työskentelen. Olin jo tutustunut häntä, mutta olin niin jännittynyt, että olin unohtunut pyytää häneltä, mikä hänen nimensä oli, minkä en unohtanut tällä kertaa. Nimi on Jonas. Hän äänsi sen kuin olisi Juunas - hänellä on Ruotsi äidinkielenä.
Koska hän änkytti, minusta oli joskus vaikeaa ymmärtää ne sanot, joita en vielä tunne, tai joita eivät ole tuttuja minulle (esimerkiksi, jonkin Helsingin naapuruston nimi - hän sanoi olevansa Tylöstä, tai jostain, jota en tajunnut).

Kiinnostavinta hänestä on se, että hän on opiskellut vähän iiria!, jota olenhan opiskellutkin! Siispä me osasimme jutella (erittäin vähän) iiriksi. Hän osaa ranskaakin, ja myös espanjaa. Hän on ollut täällä jo viisi kuuta, mutta hän jää vielä vain kolme viikkoa! Mikä harmi! Minä annoin hänelle sähköpostini, jotta hän voisi kirjoittaa minulle silloin, kuin häntä huvittaa jutella suomeksi. Hän tunnusti, ettei hän saanut puhua siksi koko aikaan, kun hän oli Montrealissa.