Varislintu korjasi.

Ovatpa ne hullunkurisia. Mutta...Kilpikonnani ei edes ole söpö...

Ja nyt, jotain tyystin erilaista:

Sain eilen puhelinsoiton Starbucks-yhtiöltä, jossa pyydettiin, että tulisin (or 'kysyttiin, (että) tulisinko...') kauppaan haastatteluun. Voi! Olin niin jännittynyt! Vihdonkin, saisin työtä! Sitten pukeuduin ja kävin suihkussa (ei tässä järjestyksessä), otin bussin ja metron (mikä kesti yhden tunnin!), ja saavuin silti aikaisin.
Juttelimme paljon kaikesta (mitä aion tehdä elämässä ja sellaisesta).
Kaikki meni oikein hyvin, ja mies jopa sanoi minulle, että hän jo haluaisi palkata minut, mutta oli toinen ihminen jäljellä haastattelematta.

Hän pyysi minua palaamaan kotiin mahdollisimman pian, jotta hän voisi soittaa minulle ja sanoa minulle, olenko saanut työpaikan.

Sitten palasin kotiin, mutta pysähdyin vaan toisessa kaupassa (American Apparel),yhtiö joka on hikipajoja vastaan (sweatshops). Kaupan sisällä kaikki on valkeaa ja vaatteet ovat kaikenvärisiä. Siellä annoin ansioluettelon.

Kun palasin kotiin, olin saanut toisen puhelinsoiton yhtiöltä, jossa sanottiin, etten saanut työtä sen tähden etten antanut tarpeeksi työtunteja!
Argh. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että onni kohosi liian ylös ja pettymys oli liian suuri.
Pilasi päiväni!

Pirun työhaastattelut!
(Luin paljon suomalaisista kirosanoista. Toivon, etten kuulosta typerältä - tiedän että on vaikeaa kayttää niitä asianmukaisesti).

Mutta, löysin tämän.

Haha. Röhötin.