Kaipaus

Minulla on todella tylsää tänä iltana, siksi aion kirjoittaa vähän siitä, miten tunnen itseni.
Kaipaan niin paljon asioja islannista. Joskus kun olen kuuntelemassa musiikkia joka muistuttaa minua hyvistä hetkistä reykjavikissa, minun ystävien kanssa, tulen varsin surulliseksi. Vaikka tiedänkin, että minun täytyy ajatella minun matkaa iloisesti, koska sehän antoi minulle kokemuksen jota en voisi saada missään vain.
En ollenkaan puhu minun parhaalle ystävälle. Hän on liian laiska jotta meidän ystävyys eläisi pitempään.
Kun palaan sinne, sitten mikään ei ole samanlaista. Pelään että ehkä, me ei voida tulla takaisin meidän vanhalle (ja täydellisen hienolle) ystävyydelle. Ehkä tapahtuu liika meidän välillä.

Kaikki on täällä tapahtumassa, ja minun maailman puolessakin.

En voi, en halua unohtaa minun parhaan ystävän.
Tiedän että sielläkin minulla on hyviä ystäviä - mutta elin hänen kanssa niin paljon tärkeitä elämän muuttavia asioja. Kyllä mä kasvoin minun muiden ystävienkin kanssa, mutta tulin siksi ihmiseksi, mikä nyt olen hänen kanssa.

Olen niin vihainen, että voin lähettää kirjeitä islantiin viitosella - tiedän juuri mihin se saapuu viikon päästä - olen ollut tuossa rakennuksessa.
Enkä MINÄ voi mennä sinne jollen maksa tuhatta taalaa...
Se on niin väärää...:(

Mutta luulen, että olen ehkä saanut tyttöystävän. minun ensimmäisen tyttöystävän. Hänen nimensa on Sacha, ja hän on pääasiallisen englannin puhuja, vaikka hän oppikin molemmat kielet - siksi me puhutaan englantia yhdessä.
Kuitenkaan en rakasta häntä, eikä hän minua - rakkaus on intohimoa, raivoa, ja sitä mä en halua, koskan ne ovat pelottavia eivät ne koskaan kestä kovin kauan. Toivottavasti me voidaan löytyä toinen toistemme - tai vähintään jotain säilytettävää.

No koskaanhan ei voi tietää.