Ei yhtä hyvä.
Päiväkirjastani - taas
Pystymättömyys
Eilen, aioin kirjoittaa kahdesta viime päivästä. Mutta nyt en ehdi.
***
No, nyt minähän ehdin. Aloitin tämän kirjauksen kirjoittamisen kaksi päivää sitten, mutta tulin liian masentuneeksi ajatellen sitä, kuinka vaikeaa oli minulle ymmärtää islanninkielistä elokuvaa.
Se todella masensi minua - sen jälkeen, en edes osannut panna yhtä sanaa oikein ('oikeasti' means 'really') lauseeseen. Siispä, en näe, miten olisinhän osannut sanoa jotain suomeksi, ellen osaa sitä kieltä, jota olen opiskellut lähes kuusi vuotta (joko?).
Ensi viikkona (more commonly 'viikolla'), minulle on esitetty kutsu tulla illalliselle islantilaisen perheen luokse, minkä jonka äidin tunnen. Perheessä on isä, joka on täällä opiskelemassa Concordia-yliopistossa (ja sen tähden perhe on muuttanut Montrealiin koko opiskelun ajaksi), ja myös kaksi lasta (Tryggvi, pikkupoika, ja Katla, pikkusiskonsa), ja Johanna, joka kutsui minut. Hän on ranskan opettaja, ja tietysti hän on islantilainen. Olen hyvin peloissani, koska minun ei kannata tehdä virhettä, enkä ole kuullutkaan sanoa islanniksi kovin pitkään aikaan. Siispä minä olen ollut kovassa harjoittelussa ja tiiviissä tarkistuksessakin. Mutta minusta aina tuntuu siltä silloin kun yritän tarkistaa islantiani, että teen enemmän virheitä, koska kiinnitän tosi paljon enemmän huomiota pikku_yksityiskohtiin ja siihen, miten sanon asiat, ja myös, sanoinko ne oikein, kuulostivatko ne luonnollisilta, islantilaisilta. Ainakin, odotanhan innoissani tätä iltaa - on ikään kuin menisin Islantiin vaan sitä illallista varten.
Silti, tiedän että teen virheitä - kuten hekin odottavat sitä minulta. Olenpa ankara itselleni.
Mutta jollen, sitten niin edistystä ei saa (preferrably one should say 'edistystä ei tee'), ja minä valitan vain.
More mistakes in this one, but still far from bad
Silti, onnea islantilaiseen iltaasi - älä kerää liian suuria suorituspaineita, tai ne saavat sinut jännittämään ja puhumaan huonompaa islantia kuin osaat
