Korjauksia, taas

Kun huomasin, että suomeni pahentuu (hieman) huomiotta jättämiseni jälkeen, minäkin haluaan jatkaa tekstieni kirjoittamisen. Mutta minäpä olen ollut koulussa hyvin ahkerana.
Kaipaan vähän näitä pieniä tekstejä jotka kirjoitin suomeksi, kuin ennen. Ja kaikki parantuvat paljon (enemmän kuin minä, ainakin). Hömhym...
Tänä viikonloppuna, menin toverieni kanssa Montrealin kaupungin siistien käsityöläisten myyjäisiin, josta toverini osti käsilaukun. Oli ihan kivaa täällä, koska kaikki olivat niin upean kauniinnäköistä. Itse asiassa se antoi minun haluta mennä vaateostoksille, minkä me tehtiinkin. Ostin paljon vaatetta American Apparelista (kolme vaatekappeletta – yhden harmaan villatakin (joka ei ole villastakaan) ja kahden paidan (vihreän ja sinipunaisen). Me syötiin myös ihan tunnetussa ravintolassa Montrealissa, joka ei ollut todellakaan puhdasta. Mutta, sepä on syy, miksi se on tunnettu. Sijaitsee kamalan köyhällä kadulla, jossa kaikki montrealin hullut tulevat riitelemään keskenään ja kerjäämään. Kadulla on irstasta vaatetta, neuloja ja rikottuja olutpolluja – mutta näkkisämpyläthän maistuivat todella herkulliselta. Olen aina tyytyväinen illastamme – oli kivaa.

Oli ollut kauan etten ollut nähnyt ystäviäni. Koulu ottaa liian paikkaa elämässäni – en pidä tästä. En ollenkaan.
Mutta, sehän on pian lopussa! En voi odottaa! Vaan yksi viikko vielä!


Kun huomasin, että suomeni pahentuu (hieman) huomiotta jättämiseni jälkeen, minäkin haluan jatkaa tekstieni kirjoittamista. Mutta minäpä olen ollut koulussa hyvin ahkerana.
Kaipaan vähän näitä pieniä tekstejä joita kirjoitin suomeksi, kuin ennen. Ja kaikki parantuvat paljon (enemmän kuin minä, ainakin). Hömhym...
Tänä viikonloppuna, menin toverieni kanssa Montrealin kaupungin siistien käsityöläisten myyjäisiin, josta toverini osti käsilaukun. Oli ihan kivaa täällä, koska kaikki olivat niin upean kauniinnäköistä. Itse asiassa se sai minut haluamaan mennä vaateostoksille, mikä me tehtiinkin. Ostin paljon vaatetta American Apparelista (kolme vaatekappeletta – yhden harmaan villatakin (joka ei ole villastakaan) ja kaksi paitaa (vihreän ja sinipunaisen). Me syötiin myös aika tunnetussa ravintolassa Montrealissa, jossa ei ollut todellakaan puhdasta. Mutta, sepä on syy, miksi se on tunnettu. Sijaitsee kamalan köyhällä kadulla, jonne kaikki montrealin hullut tulevat riitelemään keskenään ja kerjäämään. Kadulla on irstasta vaatetta, neuloja ja rikottuja olutpolluja – mutta näkkisämpyläthän maistuivat todella herkulliselta. Olen aina tyytyväinen iltaamme – oli kivaa.

Oli ollut kauan etten ollut nähnyt ystäviäni. Koulu ottaa liikaa tilaa elämässäni – en pidä tästä. En ollenkaan.
Mutta, sehän on pian lopussa! En voi odottaa! Vaan yksi viikko vielä!

15 mistakes