Abit about Allun

I faced many difficulties when writing this text because it wasn't general or anything. My first problem was of course the word Christmas. I didn't bother to go too far, I too it from Icelandic (jól) which became iŏlos. Then I also had to officialize the use of dative for stative temporal marking (this weekend, this christmas). Then the text was also difficult because I decided to write it in a much more colloquial style (in the title, using the osa and the da as a seperate demonstrative (him christmas that). Writing this made me realize that the definite form of verbs was much more in use than the indefinite, which means that the phrase order is much more frequently vsov. I also realised that subclauses affect the definition of a verb (I didn't get (object) what I wanted) where both sentences are definite (with an object, so separated). I invented the word ůnnŏ which is infact ůt (not) and nŏ (no) to create somesort of emphatic not. My tendency to put coordinants at the end of phrases has increased, even though putting oi (and) at the end of a phrase sounds strange (It was nice, still). I had to make some family members related names. I mostly used the prefix ilme (from ilmes, parents, from ilo, old). So ilmehates (parentfather) is grandfather, ilmemadis is grandmother, ilmehałtas is cousin (parentbrother) though it could also be uncle. A more complicated one is madehałtahegon (motherbrotherwoman), my aunt on my mom's side. I also had to use the word eho instead of oi (both meaning and, though one joins two clauses and one is for accumulation), which for some reason I find fancy (eh'og he no iŏlos osas opis da - and that it be (subj because of verb of sense, to know) his last that). Then I found that the adverb really, a, is too short, so I combined it with des (truly) which gives a des (which I decided to write in two words, though it would also be ades), meaning really truly. The following sentence is coordinated with oi (and) although it is put at the end of the clause (I love him really truly, it hurts me alot and). This is probably good, although I would probably just double the oi and put it between the two sentences. I also added otti (oi ůt - and not), probably inspired by finnish syntax (eikä), because I like the idea of these two words combining. Then the word ma keeps popping up with different significations.
Ůi otti ma ogtali ma ilmehalete ma, ess ma siłda ma o ohtalenin onta.

And I had not seen my cousins in a long time, so I was happy to see them.
Ma is the past tense definite form of the verb to be, as well as possessive pronoun of the first person (my) and the first person itself in definite verbs when preceded by a final vowel, otherwise it's im. This phrase also caused a major problem because I had never really used a past participle with an object. So I decided that the past participle, even though part of an auxiliary construction (had seen) would conjugate with its object, which could be translated into English as I hadn't had my cousins seen, hence the form ogtali instead of ohta. I hesitated to put the adjective surprised (můnognes) in inessive or any case because it followed the verb to look (something) - do ape i eğemise můnognes, which tried to look surprised.

Probably the most frustrating thing in this text were the possesive personal pronouns because I never know hwo to conjugate them. Ma never changes it's vowel, so it can take any consonant ending, but it can't take a vowel (for genitive). I think that's going to be the rule now.

Osa mediullos iŏlos da

Ma iŏlos oma ois da eha mediulmo no. Ůt hinde ma, doda ůlŏngoha ma – Hinde reinni, doi ůnnŏ peidonegi ma et teodegi. Ma ůilla da muin, pon ohe ma ilmehate sev-hoildi hogga. Aisemi nai, og igůn meisige, eh’og he no iŏlos osas opis da. A des lůne na ma, ima i armå pullis da oi. Ůi otti ma ogtali ma ilmehalete ma, ess ma siłda ma o ohtalenin onta, o olan ůis hevigsi ŏnode. Egg leut e illeg ta. E iŏlos ehludis, leut.
Ilmemadis eho omas hos
Ilmehatis (do ape i eğemise můnognes), madehałtahegon eho hałtas
Ilmehaletas eho ilmemadis
Eiğ, paihos můn-hełde
E ma mamma siłda ne o oma Chanel

Korjauksia, taas

Kun huomasin, että suomeni pahentuu (hieman) huomiotta jättämiseni jälkeen, minäkin haluaan jatkaa tekstieni kirjoittamisen. Mutta minäpä olen ollut koulussa hyvin ahkerana.
Kaipaan vähän näitä pieniä tekstejä jotka kirjoitin suomeksi, kuin ennen. Ja kaikki parantuvat paljon (enemmän kuin minä, ainakin). Hömhym...
Tänä viikonloppuna, menin toverieni kanssa Montrealin kaupungin siistien käsityöläisten myyjäisiin, josta toverini osti käsilaukun. Oli ihan kivaa täällä, koska kaikki olivat niin upean kauniinnäköistä. Itse asiassa se antoi minun haluta mennä vaateostoksille, minkä me tehtiinkin. Ostin paljon vaatetta American Apparelista (kolme vaatekappeletta – yhden harmaan villatakin (joka ei ole villastakaan) ja kahden paidan (vihreän ja sinipunaisen). Me syötiin myös ihan tunnetussa ravintolassa Montrealissa, joka ei ollut todellakaan puhdasta. Mutta, sepä on syy, miksi se on tunnettu. Sijaitsee kamalan köyhällä kadulla, jossa kaikki montrealin hullut tulevat riitelemään keskenään ja kerjäämään. Kadulla on irstasta vaatetta, neuloja ja rikottuja olutpolluja – mutta näkkisämpyläthän maistuivat todella herkulliselta. Olen aina tyytyväinen illastamme – oli kivaa.

Oli ollut kauan etten ollut nähnyt ystäviäni. Koulu ottaa liian paikkaa elämässäni – en pidä tästä. En ollenkaan.
Mutta, sehän on pian lopussa! En voi odottaa! Vaan yksi viikko vielä!


Kun huomasin, että suomeni pahentuu (hieman) huomiotta jättämiseni jälkeen, minäkin haluan jatkaa tekstieni kirjoittamista. Mutta minäpä olen ollut koulussa hyvin ahkerana.
Kaipaan vähän näitä pieniä tekstejä joita kirjoitin suomeksi, kuin ennen. Ja kaikki parantuvat paljon (enemmän kuin minä, ainakin). Hömhym...
Tänä viikonloppuna, menin toverieni kanssa Montrealin kaupungin siistien käsityöläisten myyjäisiin, josta toverini osti käsilaukun. Oli ihan kivaa täällä, koska kaikki olivat niin upean kauniinnäköistä. Itse asiassa se sai minut haluamaan mennä vaateostoksille, mikä me tehtiinkin. Ostin paljon vaatetta American Apparelista (kolme vaatekappeletta – yhden harmaan villatakin (joka ei ole villastakaan) ja kaksi paitaa (vihreän ja sinipunaisen). Me syötiin myös aika tunnetussa ravintolassa Montrealissa, jossa ei ollut todellakaan puhdasta. Mutta, sepä on syy, miksi se on tunnettu. Sijaitsee kamalan köyhällä kadulla, jonne kaikki montrealin hullut tulevat riitelemään keskenään ja kerjäämään. Kadulla on irstasta vaatetta, neuloja ja rikottuja olutpolluja – mutta näkkisämpyläthän maistuivat todella herkulliselta. Olen aina tyytyväinen iltaamme – oli kivaa.

Oli ollut kauan etten ollut nähnyt ystäviäni. Koulu ottaa liikaa tilaa elämässäni – en pidä tästä. En ollenkaan.
Mutta, sehän on pian lopussa! En voi odottaa! Vaan yksi viikko vielä!

15 mistakes