Liian paljon korjauksia

Luulin Ajattelin, että voisin kertoa vähän siitä, mitä on tapahtunut viime aikoina, sillä en kovasti ole osallistunut ole keskusteluihin. Viimeinen suomeen liittyvä asia on kirja jonka minä sain suoraan Suomesta. Sitten, olen yrittänyt muutaman kerran lukea sitä, mutta minulla ei vielä ole kyllin sanastoa ymmärtääkseni (sitä) hyvin. Ja kuten olen jo sanonut (tai en, en muista), koulu alkaa viikon päästä, enkä halua käyttää aivojani liian kovasti. Olen kuitenkin opiskellut hyvin paljon islantia, mutta se minun pitäisi tehdä, sillä luin oikein paljon Islannin maahanmuuton ja oleskelu- ja työlupien laeista. Tämä Vaati paljon ponnisteluja ymmärtää täydellisesti lailliset tuntomerkit. Siispä, minulla ei vielä (/enää?) ollut voimaa suomen kieleen. Minusta on ärsyttävää, koska että minä unohdan suomea niin nopeasti.
Ero suomeni ja islantini välillä kasvaa alati, ja joskus, en näe syytä, miksi opiskelenkaan suomea. Voisin aina sanoa sen paremmin islanniksi kuin suomeksi, ja minua ärsyttää oikein paljon. Kunpa minulla olisi msn-ystävä, jonka kanssa voisin jutella ja parantaa puhumistani. Puhunhan Oulun Reetalle, mutta hän aina vastaa minulle ranskaksi, eikä hän halua korjata minua. Ymmärrän kuitenkin paljon paremmin kuin puhun, tai niin minä uskon.

Suomi vielä jää harrasteeksi.

Kaksi vähäpätöistä korjausta

Ai. toivon että tämä olisi ollut vähän suomalaista huumoria. Noh, itse asiassa mä en todellakaan ole unohtanut suomea. Mutta pelkään niin kun saavun suomen sivuihin - koulun ensimmäiset päivät lähestyvät taas, enkä halua käyttää aivoni liian paljon.
Joka kertaa kun aion kirjoittaa jotain tänne, hellitän enkä tee mitään, ja niinmuodoin, suomeni huonontuu erityisen nopeasti.

Kohta, en osaa sanoa mitään.

Ai. toivoin että tämä olisi ollut vähän suomalaista huumoria. Noh, itse asiassa mä en todellakaan ole unohtanut suomea. Mutta pelkään niin kun saavun suomen sivuille - koulun ensimmäiset päivät lähestyvät taas, enkä halua käyttää aivojani liian paljon.
Joka kerta kun aion kirjoittaa jotain tänne, hellitän enkä tee mitään, ja niinmuodoin, suomeni huonontuu erityisen nopeasti.

Kohta, en osaa sanoa mitään.


-


Luulin, että voisin kertoa vähän sitä, mitä on tapahtunut viime aikoina, sillä en kova osallistunut ole keskusteluihin. Viimeinen suomeen liitetty asia on kirja jonka minä sain suoraan suomesta. Sitten, olen yrittänyt muutamaa kertaa lukea sitä, mutta minulla ei vielä ole kyllin sanastoa ymmärtäkseni hyvin. Ja kun olen jo sanonut (tai en, en muista), koulu alkaa viikon päästä, enkä halua käyttää aivojani liian kovasti. Olen kuitenkin opiskellut hyvin paljon islantia, mutta se minun pitäsi tehdä, sillä luin oikein paljon islannin maahanmuuton ja oleskelu- ja työluvien laeista. Tämä vaati paljon ponnisteluja ymmärtämiseksi täydellisesti lailliset tuntomerkit. Siispä, minulla ei vielä ollut voimaa suomen kieleen. Minusta on ärsyttävää, koska minä unohdan suomea niin nopeasti.
Ero suomellani ja islannillani kasvaa alati, ja joskus, en näe syytä, miksi opiskelenkaan suomea. Voisin aina sanoa sen paremmin islanniksi kuin suomeaksi, ja minua ärsyttää oikein paljon. Kunpa minulla olisi msn-ystävä, jonka kanssa voisin jutella ja parantaa puhumistäni. Puhunhan Oulun Reetalle, mutta hän aina vastaa minulle ranskalla, eikä hän halua korjata minua. Ymmärrän kuitenkin paljon paremmin kuin puhun, tai niin minä uskon.

Suomi vielä jää harrasteeksi.

(korjaus seuraa pian)